Lue, koe ja kerro kokemuksista! » Jumppaohjaajan arki

Korvapuustien voimalla

Kerttu-Liisa — Wed, 27 Jan 2010 11:23:35 +0000

Ei siitä mihinkään pääse: en minä ainakaan jaksa jumpata, jos tiedossa ei ole minkäänlaista palkintoa. Nyt puhutaan siis ruoasta, jumppakoneen polttoaineesta. Yleensä kyseessä on joko ihan perusruoka, tosin myös aika usein joku ihana herkku, kuten Kaisan Cafeen jättikorvapuusti (tai puolikaskin riittää). Jälkimmäiseen liittyen meinasin maanantaina myöhästyä töistä, kun jouduin massiiviseen jonoon. Mutta koska olin päättänyt ostaa pullaa niin ei siinä mikään auttanut! Hyvää kannattaa odottaa (ja jonottaa) .

Toinen hyvä herkku on jäätelö. Se ei vanhene kovin nopeasti ja on aina “tuoretta”. Perus maapähkinät toimivat myös ihan hyvin, mutta niiden syöminen menee lähinnä ruumiin ravitsemisen piiriin (hyviä rasvoja, tiedättehän). Erikoispähkinöiden hinta taas on sen verran korkea, ettei niitä ihan jatkuvasti ole näillä palkoilla varaa ostaa. Kuivatut hedelmät olisivat hyviä, mutta niistä menee helposti maha sekaisin jos innostuu herkuttelemaan liian antaumuksellisesti.

Minä olen myös karkkihiiri, sitä ei käy kiistäminen. Olen ollut tammikuun karkinostolakossa, mikä on ollut oikeastaan aika toimiva ratkaisu. Rahaa säästyy, muttei tarvitse kiusata itseään, jos jossain on nameja tarjolla. Helmikuussa ajattelin siirtyä seuraavaan käytäntöön: parittomilla viikoilla on sallittua ostaa karkkeja kerran ja parillisina kahdesti. Ja kerralla ostetaan tietysti vain yksi pussi tai suklaalevy – ei kauppaa tyhjäksi!

No related posts.

Jumppasalista kuntosalille

Kerttu-Liisa — Tue, 19 Jan 2010 12:31:08 +0000

Tämä vuosi on alkanut varsin vauhdikkaasti, kuten kaudet yleensäkin alkavat. Ensimmäisinä viikkoina ei juuri muuta ehdi kuin suunnitella uusia ohjelmia ja harjoitella niiden ulkoamuistamista. Kun pääsee taas tuttuun rytmiin, alkaa ehtiä muutakin (kuten kirjoittaa blogia ). Täytyy sanoa, että on itselläkin vähän erilainen fiilis jumpata, kun salit pullistelevat ääriään myöten täynnä innokkaita jumppaajia. Aina väenpaljous ei tosin ole hyvä asia: jos perusvälineet, kuten matot, loppuvat alkaa homma karata käsistä ja pahasti. Eli ihmiset: älkää menkö tunneille “salaa”, jos huomaatte sen olevan täynnä!

Salilla käymällä saa kasvatettua hauista...

Tänä vuonna olen päättänyt laajentaa reviiriäni ja olen aloittanut kuntosaliohjaajakurssin. Maaliskuussa on loppukoe ja sen jälkeen pääsen toivottavasti tositoimiin myös yksilöohjauksen puolella. Ensimmäinen kurssiviikonloppu oli antoisa, mutta erittäin raskas. Kymmentuntisia päiviä, joista vähintään puolet on yleensä luentoa. Olen kyllä oppinut jo nyt paljon: lihaskuntoliikkeistä saa yllättävän paljon enemmän tehoja irti, kun keskittyy tekemään liikkeet oikein ja erityisesti oikeilla lihaksilla. Pitänee mennä lauantaina itse vähän ähkimään salille testaamaan oppeja käytännössä.

No related posts.

Body Combat -huuma

Kerttu-Liisa — Sat, 24 Oct 2009 11:50:44 +0000

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaksi etusuoraa, alakoukku, snap kick…Tätä meikäläisen arki on ollut käytännössä viime viikonlopusta lähtien. Olin siis Body Combat -koulutuksessa ja täytyy myöntää, että jäin kertalaakista koukkuun. Aivan käsittämätöntä, millainen energia tunnilla jyllää! On mieletön tunne, kun voi eläytyä taekwondomestarin rooliin ja tuntee, miten voima virtaa keskivartalosta varpaisiin asti potkujen tullessa yhä terävämmiksi.

No, viime viikonloppuna kaikki ei kuitenkaan mennyt heti aivan putkeen. Jo perjantaina kävi selväksi, että tekniikan kanssa on aika paljon tekemistä. Kaikkein vaikeimmaksi asiaksi osoittautui suojauksen pitäminen. Melkein teki mieli laittaa silmät kiinni, kun ensimmäistä kertaa katsoin videolta omaa huitomistani. Tietty samalle kurssille osuivat kaiken maailman kickboxingin ja jujutsun harrastajat, joten rima ei ainakaan ollut turhan matalalla. Onneksi kolmen päivän tehoharjoittelu tuotti tulosta ja viimeisessä ohjauksessa tulos oli jo paljon parempi.

Uskottavuuden lisäämiseksi on syytä olla asianmukaiset varusteet (kuvassa kustomoidut muay thai -shortsit).

Lauantaiaamuna oli mukava vääntäytyä salille, kun koko yläkroppa, vatsalihakset ja kyljet olivat totaalijumissa (esim. takin päälle laittaminen osoittautui yllättävän haastavaksi). Body Combat on todella kokonaisvaltaista treeniä: jotta liikkeet pysyvät tiukkoina ja terävinä, keskivartalon lihasten on oltava koko ajan jännitettyinä. Jos tunnin vetää täysillä, kuluu kaloreita combat-kävijöiden kertoman mukaan keskimäärin 10 kcal/kg (60 kg painava henkilö kuluttaa siis noin 600 kcal tunnissa). Ei hullummin ilmaan huitomisesta!

Jes, taidankin tästä lähteä itse combatoimaan tunnille. Eka ohjaus on buukattu parin viikon päähän, joten tässä on kyllä hyödynnettävä ihan kaikki mahdolliset tilaisuudet harjoitella. Kia kaha!

Kickin' ass in BODY COMBAT

Operaatio Hauis

Kerttu-Liisa — Wed, 23 Sep 2009 12:12:29 +0000

Jotain tämänsuuntaista mullekin, kiitos.

Olen päättänyt aloittaa otsikon mukaisesti Operaatio Hauiksen. Aion parin seuraavan kuukauden ajan aina (tai vähintään joka toinen kerta) salilla käydessäni pumpata tiukasti hauista. Ongelma ei ole siinä, ettenkö jaksaisi nostaa mielestäni tarpeeksi isoja painoja. Syy on puhtaasti kosmeettinen: haluaisin vain saada vähän muodokkaammat käsivarret. No joo, olisi Body Pumpissakin ihan kiva jaksaa vääntää hauisbiisi 7 kg/pää. Tällä hetkellä on siis kutoset kierroksessa.

Toinen ongelma on punnertaminen. Se näyttäisi niin paljon paremmalta, jos pystyisin vetämään punnerrukset “miesten versiona” eli suorin vartaloin. Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on tekniikasta eikä niinkään voiman puutteesta. Pakko olla: tunnilla eräs asiakas, jonka penkkipunnerruspainot ovat puolet pienemmät kuin allekirjoittaneella, veteli suorin vartaloin ykkösiä todella kevyen näköisesti. Siispä alan myös harjoitella punnerruksia aina aamujumpan yhteydessä.

Ja sitten jymypaukku: minusta tulee Body Combat -ohjaaja! On sanomattakin selvää, että olen aivan innoissani. Koulutus on noin kuukauden kuluttua. Ehkä combatin ohjaaminen auttaa minua ainakin noissa punnerruksissa…Tai jos käy kuten NZ Glennille, niin puolen vuoden päästä meikällä on tiukka sixpack näkyvissä!

Cooperin testi: 2900m

Kerttu-Liisa — Mon, 14 Sep 2009 14:15:48 +0000

Pakko kai se on tunnustaa itselleen: ei se kunto ole ihan niin kova kuin mielellään ajattelisi. Totuus paljastui viikonloppuna juostussa Cooperin testissä, jonka tulos oli siis 2900 metriä. Olisin mielelläni vetänyt leikitellen yli kolme tonnia, mutta tuo tulos oli kyllä tämänhetkiseen juoksukuntoon nähden ehdoton maksimi. Toisaalta en ole juurikaan harrastanut jumppien lisäksi lenkkeilyä, joten ensi vuonna pitänee tehdä hieman myös lajikohtaista harjoittelua.

Juoksuradalla on mukava juosta cooperia

Jumpissakin on olemassa käsite “jumppakunto” pelkän yleiskunnon lisäksi. Ohjaajalla tämä tarkoittaa tietysti sitä, että pitää pystyä puhumaan ja liikkumaan yhtäaikaisesti. Asiakkailla jumppakunto liittyy erityisesti vaihtelevuuteen. Kun yhtä liikettä ei tehdä liian kauaa tai koreografiassa joutuu keskittymään sarjan oppimiseen, syke nousee huomaamatta mutta liikkeet jaksaa silti tehdä loppuun asti. Tässäkin tietenkin ohjaajan merkitys on suuri – innostavan ohjaajan kannustamana jokainen pystyy halutessaan ylittämään itsensä. Verrattuna esimerkiksi kuntopyörällä polkemiseen useimmat ryhmäliikunnan harrastajat saavat itsestään enemmän irti jumpissa. Eikä pidä unohtaa ryhmän painetta! Kynnys lopettaa kesken on huomattavasti korkeampi, kun naapuri vieressäkin puristaa jaksamisensa äärirajoilla. Jos siis et ole vielä kokeillut ryhmäliikuntatunteja, niin syksy on hyvää aikaa aloittaa!

Tänään aloitan uuden Body Pump -ohjelman (71) ohjaamisen. Olen jo aivan innoissani: 2-3 ensimmäistä viikkoa ovat aivan mielettömän energisiä! Ohjaajana joutuu keskittymään enemmän sarjoihin ja myös asiakkaat ovat valppaina – unohtamatta yllätysmomenttia. Mikä voisi olla parempaa kuin nurkan takaa hyökkäävät ykköset…ja päälle puolikkaat Otan henkilökohtaiseksi tavoitteekseni innostaa asiakkaita vielä aiempaa enemmän kasvattamaan treenipainojaan. Ilmeisesti ainakin selkäbiisi on sikäli hyvin rakennettu, että uudet maksimipainot, here we come!

No related posts.

Jumping pumping rap style

Kerttu-Liisa — Sat, 29 Aug 2009 13:04:25 +0000

Ihanaa, nyt on pahin stressaus mennyttä ja syyskausi on vihdoinkin alkanut rullata täydellä teholla. Stressaavin osuus on ehdottomasti ohjelmien suunnittelu ja ensimmäinen viikko, kun pitäisi muistaa ulkoa 5-10 eri ohjelmaa. Kyllähän niitä sitten helposti pyörittää sen 4-6 viikkoa, kunnes sama ruljanssi on taas edessä uudelleen. Pitäisi varmaan kehittää jonkinlainen porrastussysteemi, ettei ihan jokaista ohjelmaa tarvitsisi vaihtaa samalla viikolla.

Kaikkein haastavimmat tunnit ovat olleet ehdottomasti fitball ja pari koreografisempaa tuntia. Olin jo yhdessä paikassa ehtinyt tottua siihen, että asiakkaat ovat todella taitavia ja voin pyörittää heitä melkein miten vaan. Sitten tulikin tenkkapoo, kun toisessa liikuntakeskuksessa ihmiset eivät olleet tyyliin koskaan edes askeltaneet steppilaudalle. Ei siinä muu auttanut kuin helpottaa sarjoja tuntuvasti. Onneksi kaikille tuli ilmeisesti kumminkin hiki (toivottavasti ei pelkästään tuskainen sellainen), joten tavoite oli siltä osin saavutettu.

That's what I'm talking about! KY rocks 4eva!

Fitball-tuntiin liittyen koin alkuviikosta kuntosalilla valaistumisen. Radiosta tuli räppiä ja silloin tajusin: ei mitään normijumppamusiikkia vaan räppiä koneeseen! Testasin ideaani ja se toimi paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Tempo on juuri sopiva, jotta liikkeet ehtii tehdä isosti ja tietysti räppi (etenkin suomiräppi) on muutenkin maailman parasta musiikkia. Asiakkaillakin tuntui olevan hauskaa sheikatessa ja biisien sanoituksia kuunnellessa. “En tiedä teist, mä oon meiningeis, tanssin ja puuskutan täysikuun tahtiin ku oisin haussibileis…” Allekirjoittanut itse oli ainakin meinigeissä. Taitaa tulla tuosta fitballista yksi uusista suosikeista tällä menolla!

Jumppamaraton

Toimimaton mikki ja muuta kivaa

Kerttu-Liisa — Sat, 22 Aug 2009 09:31:37 +0000

Olen tällä viikolla miettinyt, mikä kaikki kuuluu ohjaajan toimenkuvaan? Ihanne tietenkin olisi, että voisi mennä saliin, vetää tunnin ja poistua takavasemmalle. Harvoin näin kuitenkaan käy. Saliin pitää mennä hyvissä ajoin varmistamaan musiikkilaitteiden ja mikin toimivuus, hakemaan välineet ja tiedottamaan asiakkaita, mitä tuleman pitää. Vain pari viikkoa sitten eräs nainen totesi närkästyneenä lihaskunto-osuuden alkaessa: “laittaisin kyllä nuo painot jalkoihin, jos kerrottaisiin, missä niitä on!” Minä olin siis kuuluttanut asiasta useita kertoja, rouva asiakas saapui itse tunnille myöhässä. Ja eikun kestohymy naamalle!

Toimiva headset on mahdollisimman yksinkertainen mutta silti tukeva.

Musiikkilaitteet ja mikki ovat ihan oma lukunsa. Nykyään musiikkilaitteet ovat onneksi lähes kaikkialla samanlaiset, joten niiden suhteen ei yleensä ole ongelmia. Mutta se mikki! Kaiken huippu oli tällä viikolla, kun menin erääseen yritykseen pitämään ensimmäistä kertaa jumppaa. Nurkasta löytyi “Madonna-mikki”, jossa oli aivan ihmeellinen, niskassa kulkeva, ohuesta metalliliuskasta valmistettu tukipanta. Pannan kireyttä ei tietenkään pystynyt säätämään. Ja miten mikki sitten oli tarkotus “kiinnittää” päähän? Korvan alta tulevilla pidikkeillä tietysti! Lopputulos oli se, että varsinainen mikkiosa, johon puhutaan, heilui aivan villisti hyppiessäni ja korvani sojottivat ulos kuin Vaahteramäen Eemelillä konsanaan. Yllätys, yllätys, päädyin vetäämään tunnit ilman mikkiä. Huutamalla. “Kurkku käheänä aamuun ankeaan…”

Toinen ongelma tuli vastaan hakiessani kulkulupaa yritykseen x. Työnantajan piti olla järjestänyt kaikki asiat, kunhan vain marssin securityyn ja haen kulkukortin. Asiat sujuivatkin hyvin, kunnes kysyin, kuinka kauan lupani on voimassa. “Syyskuun loppuun asti”, oli vastaus. Siis ei ensi vaan tämän vuoden. Great. Edessä taas uusi retki samaan asiaan liittyen. Kuuluuko tällainen sähläys toimenkuvaani? Onko “yleisten asioiden hoito” laskettu lisänä palkkaani? Ei todellakaan ole.

No related posts.

Tukkoinen kroppa

Kerttu-Liisa — Fri, 14 Aug 2009 09:00:42 +0000

Jaksaa jaksaa!

Huhhuh. Vähän kauhistuttaa, kun tutkin syksyn aikataulua. Jumppaa on syksylle buukattuna 18,5 tuntia/viikko. Tällä viikolla jumppia on ollut puolet vähemmän ja olen silti aivan tukossa. Kokonaisuudessaan olo tuntuu turbojäykältä ja normitreenit salilla sujuvat kuin tervassa rämpien. Onneksi viikonloppuna on tiedossa muutaman päivän breikki.

Liikunta on hyvästä, mutta siitäkin voi intoutua liikaa. Myönnän itsekin olevani addikti: minun on päästävä hikoilemaan tietty määrä mieluiten päivittäin, jotta tunnen ansainneeni levon. On siis täysin normaalia, että treenaan ensin kaksi tuntia salilla ja vedän perään vielä toiset kaksi tuntia jumppaa. Syksyllä yritän keventää “omia treenejäni”, näinköhän tulee onnistumaan…

Vielä pari vuotta sitten lepopäivät olivat minulle suorastaan kirosana. Nyttemmin kroppa kyllä kertoo, milloin on tauon paikka. Usein olen tosin sortunut tunkemaan kalenterini niin täyteen jumppia, että moneen viikkoon pisin tauko liikunnasta on ollut reilu vuorokausi. Mutta kuten jo aiemmin olen maininnut: täysi kalenteri näyttää niin paljon paremmalta kuin tyhjä!

Yhteenvetona: pitäkää pää kylmänä kaikenlaisia jumppia varatessanne. Jos sinne salille on päästävä joka päivä, kannattaa valita erilaisia tunteja eli ei pelkästään Body Pumppia (3 krt/vk riittää) vaan myös kehonhuoltoa ja pehmeämpiä tunteja.

Hikinen elämä

Kerttu-Liisa — Mon, 10 Aug 2009 13:31:16 +0000

Ihan sama olenko ulkona vai sisällä, kotona vai töissä. Aina on hiki. Rumba alkaa pyöriä jo aamulla, kun herään kevyesti nihkeänä. Asunnon keskilämpötila on siis noin 25 astetta näin kesäisin. Aamujumpan aikana tippuu jo joitakin hikipisaroita ja olen joutunut ottamaan kotonakin käyttöön hikipyyhkeen. Aamukahvin vaikutus on vieläkin voimakkaampi, naamaa saa pyyhkiä vähän väliä.

Tyypillinen look

Lähden autolla salille ja kiitos “toimivan” ilmanvaihdon paidanselkämys liimaantuu ihoon kiinni. Aerobisissa laitteissa ei tarvitse kovin kauaa veivata ennen kuin hanat taas aukeavat. Lopputulos on vaatekerta, josta voi vääntää hikeä ja lätäköt laitteen molemmilla puolilla. En voi tietenkään lopettaa rehkimistä ihan äkkiä, suorittaja kun olen.

Suihku on yhtä tyhjän kanssa, koska autossa otsa alkaa taas hetkessä kiillellä. Ja nyt ei puhuta mistään pikkuhiestä, vaan kunnon hikikarpaloista! Jälkihiki, joka siis yllättää varsinaisen treenin jälkeen, on pahin kaikista. Välillä erehdyn menemään saunaan ja tuloksena on loppuillan vaivaavat kuumat aallot.

Illalla sama setti toistuu uudelleen, tosin ei yhtä pahana. Jostain syystä minun aineenvaihduntani jyllää aamulla paljon suuremmilla kierroksilla kuin illalla. Voi olisipa jo syksy! Oli hieman hupaisaa todeta maanantaina jumpassa ihmisten ihonvärin tummuneen keskimäärin useita asteita. Tai siis näin asiakkaiden kohdalla, oma ihonvärini on edelleen, noh, vaalea. Ei sitä tässä ammatissa paljon rannalla ehdi makoilla. Töitä on tehtävä silloin, kun niitä on eli pidempiä lomia ei juuri pidetä. Eli eikun jumppaamaan!

Jumppasalista kuntosalille

Jumppamaraton

Kerttu-Liisa — Sat, 01 Aug 2009 10:29:27 +0000

Arkeen palaaminen on kyllä aina yhtä raadollista. Olin heinäkuun alussa pari viikkoa lomalla tai siis olin kipeänä ja muutto osui vielä samaan saumaan. Vaikkei loma ollut kummoinen, töihinpaluu tuotti silti stressiä. Tai oikeastaan ilmiö on se, että ennen suoritusta ahdistaa. Kun astun saliin sisälle, fiilis muuttuu täysin päinvastaiseksi ja jumpan jälkeen on tietysti vieläkin parempi olo. Ei pitäisi miettiä asioita liikaa etukäteen. Toinen ongelma on täyden kalenterin dilemma: etukäteen se näyttää hyvältä, mutta kun pitäisi suorittaa, se neljän tunnin maraton ei enää vaikutakaan mahtavalta idealta. Se on vaan niin vaikeaa sanoa ei, kun joku soittaa ja anelee sijaiseksi!

Kesäkautta on nyt jäjellä vielä pari viikkoa. Uusien ohjelmien deadline ei siis ihan vielä paina päälle. Alan varmaan hahmotella jotain ensi viikolla, ettei tule kiire (ohjelmat pitäisi kuitenkin laatia noin kymmenelle eri tunnille). Pitäisi tehdä Body Pumppiinkin miksaus, 70 alkaa tulla jo nenänkin kautta ulos. Tällä hetkellä on menossa kymmenen päivän putki: Body Pumppia joka päivä. Mixiin ajattelin valita suosikkiartistejani (Basshunter, E-type, Cascada); saa nähdä, pystynkö koostamaan koko ohjelman pelkästään kolmen artistin biiseistä.

Tällä viikolla minulla tosiaan oli tuo neljän tunnin jumppamaraton. Etukäteen ajattelin kuolevani, mutta putki sujuikin odotettua helpommin. Itse asiassa päätin, että vedän jokaisen tunnin kuin se olisi viimeinen jumppani ikinä. Ensimmäinen tunti meni helposti, samoin toinen. Onneksi nuo liikkuvat tunnit olivat ensimmäisinä jonossa. Kolmas tunti oli BP. Aloitin normipainoilla, tosin vääntäminen tuntui alusta lähtien hieman tahmealta. Puolessa välissä tuntia tuli samanlainen fiilis kuin maratonin viimeisellä kympillä. Jouduin todella piiskaamaan itseäni ja oli pakko nöyrtyä vähän keventämään painoja. Mutta lopussa kiitos seisoo! Tunnin jälkeen eräs nainen tuli sanomaan minulle: “Kiitos hyvästä tunnista! Siitä saa ihan erilailla lisää voimaa, kun näkee, että sullakin on välillä tosi vaikeeta.” Ja se viimeinen tunti oli siis venyttelyä. Kait mä ne neljä tuntia jaksan toisenkin kerran. Tai viisi

No related posts.