Pakko kai se on tunnustaa itselleen: ei se kunto ole ihan niin kova kuin mielellään ajattelisi. Totuus paljastui viikonloppuna juostussa Cooperin testissä, jonka tulos oli siis 2900 metriä. Olisin mielelläni vetänyt leikitellen yli kolme tonnia, mutta tuo tulos oli kyllä tämänhetkiseen juoksukuntoon nähden ehdoton maksimi. Toisaalta en ole juurikaan harrastanut jumppien lisäksi lenkkeilyä, joten ensi vuonna pitänee tehdä hieman myös lajikohtaista harjoittelua.
Juoksuradalla on mukava juosta cooperia
Jumpissakin on olemassa käsite “jumppakunto” pelkän yleiskunnon lisäksi. Ohjaajalla tämä tarkoittaa tietysti sitä, että pitää pystyä puhumaan ja liikkumaan yhtäaikaisesti. Asiakkailla jumppakunto liittyy erityisesti vaihtelevuuteen. Kun yhtä liikettä ei tehdä liian kauaa tai koreografiassa joutuu keskittymään sarjan oppimiseen, syke nousee huomaamatta mutta liikkeet jaksaa silti tehdä loppuun asti. Tässäkin tietenkin ohjaajan merkitys on suuri – innostavan ohjaajan kannustamana jokainen pystyy halutessaan ylittämään itsensä. Verrattuna esimerkiksi kuntopyörällä polkemiseen useimmat ryhmäliikunnan harrastajat saavat itsestään enemmän irti jumpissa. Eikä pidä unohtaa ryhmän painetta! Kynnys lopettaa kesken on huomattavasti korkeampi, kun naapuri vieressäkin puristaa jaksamisensa äärirajoilla. Jos siis et ole vielä kokeillut ryhmäliikuntatunteja, niin syksy on hyvää aikaa aloittaa!
Tänään aloitan uuden Body Pump -ohjelman (71) ohjaamisen. Olen jo aivan innoissani: 2-3 ensimmäistä viikkoa ovat aivan mielettömän energisiä! Ohjaajana joutuu keskittymään enemmän sarjoihin ja myös asiakkaat ovat valppaina – unohtamatta yllätysmomenttia. Mikä voisi olla parempaa kuin nurkan takaa hyökkäävät ykköset…ja päälle puolikkaat 
Otan henkilökohtaiseksi tavoitteekseni innostaa asiakkaita vielä aiempaa enemmän kasvattamaan treenipainojaan. Ilmeisesti ainakin selkäbiisi on sikäli hyvin rakennettu, että uudet maksimipainot, here we come!
No related posts.