Ihan sama olenko ulkona vai sisällä, kotona vai töissä. Aina on hiki. Rumba alkaa pyöriä jo aamulla, kun herään kevyesti nihkeänä. Asunnon keskilämpötila on siis noin 25 astetta näin kesäisin. Aamujumpan aikana tippuu jo joitakin hikipisaroita ja olen joutunut ottamaan kotonakin käyttöön hikipyyhkeen. Aamukahvin vaikutus on vieläkin voimakkaampi, naamaa saa pyyhkiä vähän väliä.
Tyypillinen look
Lähden autolla salille ja kiitos “toimivan” ilmanvaihdon paidanselkämys liimaantuu ihoon kiinni. Aerobisissa laitteissa ei tarvitse kovin kauaa veivata ennen kuin hanat taas aukeavat. Lopputulos on vaatekerta, josta voi vääntää hikeä ja lätäköt laitteen molemmilla puolilla. En voi tietenkään lopettaa rehkimistä ihan äkkiä, suorittaja kun olen.
Suihku on yhtä tyhjän kanssa, koska autossa otsa alkaa taas hetkessä kiillellä. Ja nyt ei puhuta mistään pikkuhiestä, vaan kunnon hikikarpaloista! Jälkihiki, joka siis yllättää varsinaisen treenin jälkeen, on pahin kaikista. Välillä erehdyn menemään saunaan ja tuloksena on loppuillan vaivaavat kuumat aallot.
Illalla sama setti toistuu uudelleen, tosin ei yhtä pahana. Jostain syystä minun aineenvaihduntani jyllää aamulla paljon suuremmilla kierroksilla kuin illalla. Voi olisipa jo syksy! Oli hieman hupaisaa todeta maanantaina jumpassa ihmisten ihonvärin tummuneen keskimäärin useita asteita. Tai siis näin asiakkaiden kohdalla, oma ihonvärini on edelleen, noh, vaalea. Ei sitä tässä ammatissa paljon rannalla ehdi makoilla. Töitä on tehtävä silloin, kun niitä on eli pidempiä lomia ei juuri pidetä. Eli eikun jumppaamaan!
Related posts:
Vähän sama juttu, en ehkä treenaa yhtä ahkerasti kuin Kee mutta liikun paikasta toiseen pyörällä ja niinpä salilla on esimerkiksi ihan turha käydä jumpan jälkeen suihkussa kun kotimatkan poljettuaan on himassa taas ihan yhtä hikinen. Tukkakin piti leikata pois kun en kestänyt niskassa roikkuvaa hikistä lettiä.. Auttaisikohan joku lamaannuttava botox-ruiske hikirauhasiin?