Ei siitä mihinkään pääse: en minä ainakaan jaksa jumpata, jos tiedossa ei ole minkäänlaista palkintoa. Nyt puhutaan siis ruoasta, jumppakoneen polttoaineesta. Yleensä kyseessä on joko ihan perusruoka, tosin myös aika usein joku ihana herkku, kuten Kaisan Cafeen jättikorvapuusti (tai puolikaskin riittää). Jälkimmäiseen liittyen meinasin maanantaina myöhästyä töistä, kun jouduin massiiviseen jonoon. Mutta koska olin päättänyt ostaa pullaa niin ei siinä mikään auttanut! Hyvää kannattaa odottaa (ja jonottaa) 
.
Toinen hyvä herkku on jäätelö. Se ei vanhene kovin nopeasti ja on aina “tuoretta”. Perus maapähkinät toimivat myös ihan hyvin, mutta niiden syöminen menee lähinnä ruumiin ravitsemisen piiriin (hyviä rasvoja, tiedättehän). Erikoispähkinöiden hinta taas on sen verran korkea, ettei niitä ihan jatkuvasti ole näillä palkoilla varaa ostaa. Kuivatut hedelmät olisivat hyviä, mutta niistä menee helposti maha sekaisin jos innostuu herkuttelemaan liian antaumuksellisesti.
Minä olen myös karkkihiiri, sitä ei käy kiistäminen. Olen ollut tammikuun karkinostolakossa, mikä on ollut oikeastaan aika toimiva ratkaisu. Rahaa säästyy, muttei tarvitse kiusata itseään, jos jossain on nameja tarjolla. Helmikuussa ajattelin siirtyä seuraavaan käytäntöön: parittomilla viikoilla on sallittua ostaa karkkeja kerran ja parillisina kahdesti. Ja kerralla ostetaan tietysti vain yksi pussi tai suklaalevy – ei kauppaa tyhjäksi!
No related posts.