Aloitin siis jumppaohjaajan urani Yliopistoliikunnalla. Tein satunnaisia hajatunteja silloin tällöin, omia tunteja minulla ei koskaan ollut muutamaa enempää. Tähän väliin täytyy sanoa, että Yliopistoliikunnalla oli hauskaa ohjata pääosin yhdestä syystä. Asiakkaat olivat aivan mahtavia ja se oli todella hauskaa, kun sai itsekin revitellä kunnolla kun ei tarvinnut erityisesti miettiä ihmisten mahdollisia selkävaivoja tms. Lisäksi rakastin Yliopistoliikunnan keskustan kuntosalia, jossa oli aina tosi hyvä treenifiilis (ja harvoin joutui treenaamaan yksin).
Parin ensimmäisen ohjaajavuoteni aikana tein keikkaa vähän joka paikkaan. Ohjasin mm. kauppakorkeakoululla, Pukinmäen naisvoimistelijoilla, Malmilla jossain keskuksessa, jonka nimeä en edes muista ja tietysti Yliopistoliikunnalla. Tuolloin olin vielä nuori ja naiivi enkä osannut vaatia oikeuksiani tai valittaa työoloista. Ohjasin mm. kaksi vuotta jumppaa erään koulun liikuntasalissa ilman mikkiä ja ilman peiliä. Ei kovin fiksua: ääni oli käheänä aina koko loppuillan jumppien jälkeen.
BODY ATTACKissa nostetaan polvia ja sykettä.
Vuoden 2007 syksyllä kävin sijaistamassa yritysjumppaa Nokialla (firmassa, ei paikkakunnalla) ja minut rekrytoitiin vakituiseksi ohjaajaksi kyseiseen firmaan, silloiseen Fysioline Precareen, ennen joulua. Fysioline on samaa yrityskompleksia Fressin kanssa, joten siitä tuntivalikoimani laajeni pikkuhiljaa myös kuntokeskuspuolelle. Huippu tuli vastaan viime keväänä, kun minulla oli Fysiolinella 18 viikkotuntia. Tässä yhteydessä kutittaisi ottaa esille työolot ja ohjaajan asema eri firmoissa, mutta kirjoitan siitä erillisen artikkelin.
Viime syksynä aloitin työt myös Esport Centerillä, joka on tällä hetkellä ehdottomasti lempipaikkani. Asiakkaat ovat mukavia, salit ovat hienot ja työkaverit ovat mukavia. Palkka on ok ja sairasajalta maksetaan täysi palkka. Mutta ehdottomasti parasta on se, että Esportilla saa vetää kovia tunteja. Mitä tiukempi treeni, sitä tyytyväisempiä asiakkaat ovat.
Related posts:
Hienoa Kee, on hyvä kun on joku “toinenkin” joka uskaltaa lähteä keskustelemaan asioista!!!! Olis kiva kuulla muutenkin susta, tiedän kyllä missä menet, mun yhteystiedot tässä
Pakko myöntää, että tulee haaveiltua ryhmäliikuntaohjaajan työstä, mutta en tiedä olisiko minusta siihen
Olen kuitenkin perusluonteeltani aika ujo uusissa tilainteissa. Sääli ettei paikkakunnallani ole mahdollista opiskella mitään liikuntaan liittyvää…
Kannattaa vaan rohkeasti lähteä kokeilemaan! Olin itsekin varsin ujo aloittaessani ohjaamisen (en esimerkiksi pystynyt vetämään tunteja kuin selkä “yleisöön” päin), mutta siitä se itseluottamus kasvaa. Ainakaan esiintymistä en enää jännitä ja muutenkin olen tullut ohjaamisen myötä paremmin sinuiksi itseni kanssa. Suosittelen