Olen tällä viikolla miettinyt, mikä kaikki kuuluu ohjaajan toimenkuvaan? Ihanne tietenkin olisi, että voisi mennä saliin, vetää tunnin ja poistua takavasemmalle. Harvoin näin kuitenkaan käy. Saliin pitää mennä hyvissä ajoin varmistamaan musiikkilaitteiden ja mikin toimivuus, hakemaan välineet ja tiedottamaan asiakkaita, mitä tuleman pitää. Vain pari viikkoa sitten eräs nainen totesi närkästyneenä lihaskunto-osuuden alkaessa: “laittaisin kyllä nuo painot jalkoihin, jos kerrottaisiin, missä niitä on!” Minä olin siis kuuluttanut asiasta useita kertoja, rouva asiakas saapui itse tunnille myöhässä. Ja eikun kestohymy naamalle!
Toimiva headset on mahdollisimman yksinkertainen mutta silti tukeva.
Musiikkilaitteet ja mikki ovat ihan oma lukunsa. Nykyään musiikkilaitteet ovat onneksi lähes kaikkialla samanlaiset, joten niiden suhteen ei yleensä ole ongelmia. Mutta se mikki! Kaiken huippu oli tällä viikolla, kun menin erääseen yritykseen pitämään ensimmäistä kertaa jumppaa. Nurkasta löytyi “Madonna-mikki”, jossa oli aivan ihmeellinen, niskassa kulkeva, ohuesta metalliliuskasta valmistettu tukipanta. Pannan kireyttä ei tietenkään pystynyt säätämään. Ja miten mikki sitten oli tarkotus “kiinnittää” päähän? Korvan alta tulevilla pidikkeillä tietysti! Lopputulos oli se, että varsinainen mikkiosa, johon puhutaan, heilui aivan villisti hyppiessäni ja korvani sojottivat ulos kuin Vaahteramäen Eemelillä konsanaan. Yllätys, yllätys, päädyin vetäämään tunnit ilman mikkiä. Huutamalla. “Kurkku käheänä aamuun ankeaan…”
Toinen ongelma tuli vastaan hakiessani kulkulupaa yritykseen x. Työnantajan piti olla järjestänyt kaikki asiat, kunhan vain marssin securityyn ja haen kulkukortin. Asiat sujuivatkin hyvin, kunnes kysyin, kuinka kauan lupani on voimassa. “Syyskuun loppuun asti”, oli vastaus. Siis ei ensi vaan tämän vuoden. Great. Edessä taas uusi retki samaan asiaan liittyen. Kuuluuko tällainen sähläys toimenkuvaani? Onko “yleisten asioiden hoito” laskettu lisänä palkkaani? Ei todellakaan ole.
No related posts.