Sykemittarit ovat nykyään rannetietokoneita ja värinkin saa valita!

Mittaan kaloreita sykemittarilla. Minulla on käytössä Polarin A5-malli, joka on palvellut hyvin jo kymmenen vuoden ajan. Tai no, enhän minä sitä koko ajan ole aktiivisesti käyttänyt. Aloitin toukokuussa operaation JumppaKalorit, jossa mittailin kalorinkulutustani eri jumpissa. Tilastollista pätevyyttä saavuttaakseni tein mittaukset useampaan kertaan. Painoni vaihtelee 65 ja 67 kilon välillä, joten mittauspainona on ollut 66 kg.

Keskimääräiset kalorinkulutukset/tunti (60 min):

• perus lihaskuntotunti (lämmittely 5-10 min): 250-300 kcal
• kevyt perusjumppa (liikettä 20 min, loput lihaskuntoa): 250-275 kcal
• vatsa-peppu (25 min liikettä, loput alavartalon lihaskuntoa): 300 kcal
• zumba:300-350 kcal
• BODY PUMP: 300-350 kcal
• reipas perusjumppa (liikettä 20 min, loput lihaskuntoa): 300-400kcal
• BODY ATTACK: 400kcal
• step: 400-450 kcal
• BODY COMBAT: 450-500 kcal
• spinning: 500-550 kcal

Vertailun vuoksi mitaailin tehoja myös kuntosalin aerobisissa laitteissa:

• kuntopyörä: 300-400 kcal
• crosstrainer: 400-525 kcal

Tulokset eivät sinänsä olleet yllättäviä vaikkakin ehkä kalorinkulutus oli kokonaisuudessaan hieman pienempää kuin mitä olisin odottanut. Kulutushan on suoraan verrannollinen painoon, mikä on myös hieman ärsyttävää: reilut 90 kg painava miespuolinen ystäväni kuluttaa tunnin keskisykkeisellä pyörälenkillä melkein 1000 kcal!

PS. Jos haluaa osviittaa omasta kalorinkulutuksestaan eikä omista sykemittaria, kannattaa käydä tutustumassa Kuopion yliopiston EnergyNettiin.

No related posts.

Jenkkakahvat alkoivat ärsyttää, joten niistä piti päästä eroon.

Ajattelin vähän valottaa taustojani ja syitä, miksi minusta tuli jumppaohjaaja. Asiat ovat edenneet hyvin kronologisesti, joten selkeintä lienee käydä jumppahistoriani läpi alkupisteestä nykyhetkeen. Olen siis syntynyt vuonna 1982, joten tapahtumat alkavat ollessani 16 ja lukion ensimmäisellä luokalla. Tässä osassa minusta tulee jumppaohjaaja. Toisessa osassa kerron jumppaohjaajan urastani tähän mennessä.

1999-2001  Asiakkaana yksityisissä kuntokeskuksissa Mikkelissä

Muistan vieläkin selvästi, kun tammikuussa vuonna 1999 päätin aloittaa projektin “kiinteytyminen”. Olin aivan normaalivartaloinen, mutta halusin saada kroppani yksinkertaisesti timmimpään kuntoon. En yleensä tee asioita puolittain, joten aloin käydä jumpassa liikuntakeskus Jumppariinassa 3-4 kertaa viikossa. Ensimmäinen tunti, jolle menin, oli “aerodance” eli vaativin tunti, mitä lukujärjestyksestä löytyi. Olin tietenkin aivan pihalla kun en tajunnut ohjaajan käyttämistä termeistäkään mitään. Kävin kuitenkin myös kyseisellä tunnilla sitkeästi joka viikko ja helmikuun loppupuolella olin jo siirtynyt eturiviin. Syy innostukseeni oli ohjaaja, Sanna Kattelus, jota on kiittäminen koko minun ohjaajaurastani. Rehellisesti sanottuna Sanna on mielestäni paras ohjaaja ever!

Hyvin rakennettu step-tunti on ehkä parasta, mitä on!

Syksyllä sain tietää, että Sanna oli perustanut kollegansa kanssa oman jumppafirman, Sykkeen,  ja siirryin luonnollisesti sen asiakkaaksi. Sykkeessä jumppasin sydämeni kyllyydestä koko lukioaikani. Vieläkin on ikävä Sannan huiman koreografisia steppejä ja aerodance-tunteja – en ole vastaaviin törmännyt sen koommin.

2001-2002 Asiakkaana Esportilla

Muutin opiskelemaan Espooseen ja sattumalta kämppäni sijaitsi aivan Esport Centerin tuntumassa. Lähes joka ilta kävin treenaamassa ja tuon vuoden “löytöni” oli spinning. Jumpat tuntuivat jotenkin tehottomilta Sannan pyöritysten jälkeen, joten koin saavani tehot parhaiten irti spinningistä. Satunnaisesti kävin myös BODY PUMP:issa, mutten muista olleeni kyseisestä lajista erityisen vaikuttunut.

2002-2005  Asiakkaana Yliopistoliikunnalla

Muutin Helsinkiin kesällä 2002, joten minun piti etsiä uusi treenipaikka. Ystäväni houkutteli minut kokeilemaan Yliopistoliikuntaa ja mm. sen edullisuuden vuoksi päätin ostaa liikuntatarran. Kävin nuo neljä vuotta vain satunnaisesti jumpissa, koska ohjaajien taso oli mielestäni suoraan sanottuna aivan surkea. Lopulta vuoden 2005 keväällä minulta meni hermot ja otin yhteyttä silloiseen ryhmäliikuntavastaavaan. Kerroin mielipiteeni ohjaajien tasosta ja ilmoitin samalla haluavani tulla itse ohjaajaksi, jotta saan mieleisiäni tunteja. Parin viikon päästä tästä pidin näytetunnin kauhusta täristen (salissa oli n. 80 ihmistä). Tunti meni kuitenkin siinä määrin hyvin, että minut kelpuutettiin ohjaajaksi.

Toinen syy ohjaajaksi ryhtymiseeni oli puhtaasti taloudellinen. Olin köyhä opiskelija ja TKK oli päättänyt lähestulkoon lopettaa opiskelijoidensa tukemisen Yliopistoliikunnassa (TKK:lla oli olevinaan “omia liikuntapalveluja” riittävästi, joopa joo). Mietin ratkaisua ongelmaan ja tajusin, että hankilökunta saa varmaan käyttää palveluja ilmaiseksi. Hätä keinot keksii, kuten sanotaan

Related posts:

1. Näin minusta tuli ryhmäliikunnanohjaaja II

Toinen hyvä herkku on jäätelö. Se ei vanhene kovin nopeasti ja on aina “tuoretta”. Perus maapähkinät toimivat  myös ihan hyvin, mutta niiden syöminen menee lähinnä ruumiin ravitsemisen piiriin (hyviä rasvoja, tiedättehän). Erikoispähkinöiden hinta taas on sen verran korkea, ettei niitä ihan jatkuvasti ole näillä palkoilla varaa ostaa. Kuivatut hedelmät olisivat hyviä, mutta niistä menee helposti maha sekaisin jos innostuu herkuttelemaan liian antaumuksellisesti.

Minä olen myös karkkihiiri, sitä ei käy kiistäminen. Olen ollut tammikuun karkinostolakossa, mikä on ollut oikeastaan aika toimiva ratkaisu. Rahaa säästyy, muttei tarvitse kiusata itseään, jos jossain on nameja tarjolla. Helmikuussa ajattelin siirtyä seuraavaan käytäntöön: parittomilla viikoilla on sallittua ostaa karkkeja kerran ja parillisina kahdesti. Ja kerralla ostetaan tietysti vain yksi pussi tai suklaalevy – ei kauppaa tyhjäksi!

No related posts.

Lämmittelysarja oli tehokas ja selkeä, ei liian koreografinen. Lihaskunto-osuudessa pääpaino oli isoilla lihasryhmillä kuten vatsalihaksilla ja pakaroilla, mutta väliin mahtui myös pienempiä liikkeitä kuten hauiskääntöjä ja pirulliselta tuntuneita sisäreisiliikkeitä. Välineiksi riitti käsipainot ja matto, sillä vastuksena käytettiin enimmäkseen omaa kehoa. “Painoharjoittelusta pitävänä” ihmisenä olisin toivonut enemmänkin painoja, suurimmat salissa olleet käsipainot olivat vain viisi kiloa ja treenin haastavin osuus koostui lyhyestä sarjasta etunojapunnerruksia.

Kuvauksen perusteella olisin odottanut raskaampaa tuntia ja tietty treenin tehokkuus on omasta panostamisesta kiinni, mutta kauemmin treenanneelle tunti voi olla liian helppo. Kaiken kaikkiaan Muokkaus oli varsin hyvä perusjumppa, jonka uskoisi 45 minuutin keston ja Motivuksen Helsingin liikuntatilojen keskeisten sijaintien takia olevan helppo mahduttaa kiireiseenkin aikatauluun.

Plussia:
+ Sopivan tasoinen lämmittely
+ Liikkeitä isoille lihasryhmille
+ Tunteja seitsemänä päivänä viikossa pitkin päivää

Miinuksia:
- Ei ehkä tarjoa tarpeeksi haasteita

Motivuksen Helsingissä järjestettävät Muokkaus-tunnit löytyvät osoitteesta http://www.motivus.fi/lajit-palvelut/jumpat/tunti/muokkaus/

No related posts.