Lue, koe ja kerro kokemuksista! » motivaatio

Aloita liikkuminen viisaasti TOP5

Kerttu-Liisa — Sun, 02 Jan 2011 15:37:37 +0000

Tammikuu on liikuntakeskuksissa kulta-aikaa ja lähestulkoon jokainen ryhmäliikuntatunti on täynnä. Ohjaajan näkökulmasta tämä on tietenkin todella mukavaa, fiilis on katossa ja kaikilla on motivaatio kohdallaan. Useimmilla into kuitenkin alkaa parin-kolmen viikon kuluttua hiipua ja helmikuussa ollaan palattu taas kävijämäärissä perustasolle. Miten pitäisi toimia, jotta kuntoilla jaksaisi edes vähän kauemmin? Lue nämä vinkit ja toimi tänä vuonna vähän viisaammin.

1. Ei kannata yrittää heti juosta, jos kunto edellyttää konttaamista. Aloita rauhallisesti eli mene riittävän kevyille tunneille. Jos heti aluksi rykäisee esimerkiksi BODY COMBATIN, voi kroppa mennä useiksi päiviksi jumiin ja kipeillä lihaksilla ei tee mieli (eikä kannata) treenata. Hyviä, mutta riittävän tehokkaita tunteja aloittelijoille ovat kevyt/perus spinning, BODY PUMP riittävän pienillä painoilla, zumba, kiertoharjoittelu (trimmi, gym circuit, nimiä on monta) ja perusjumppa, jossa tehdään sekä aerobista että lihaskuntoa.

2. Vältä turhautuminen äläkä mene niille haastavammille koreografisille tunneille ensimmäisillä viikoilla. Mikään ei tunnu niin typerältä kuin se, kun on jumpassa aivan pihalla. Koreografiaan jaksaa keskittyä paremmin, jos ei koko ajan heilu hämärän rajamailla. Tunnit, joilla tehdään 50-60 min sarjaa, ovat fyysisesti rankkoja. Eli ensin se peruskunto ylös ja sitten toteuttamaan villejä koreografioita.

Perusvenyttelyliikkeillä pääsee hyvin alkuun.

3. 3-4 kertaa liikuntaa viikossa on tarpeeksi. Joka päivä jumpassa/salilla ei kannata käydä, koska silloin kroppa ei ehdi palautua ja tuloksena on jälleen kerran lihasten jumiutuminen. Liiallinen liikunta ei myöskään nosta kuntoa vaan lopputuloksena kunto voi jopa laskea. Välipäivinä voi harrastaa palauttavaa liikuntaa kuten kävelyä, kevyttä uintia tai venyttelyä.

4. Jos sinunkin ongelmasi on laiskotus töiden jälkeen (väsyttää ja sohva huutelee liian kutsuvasti), mene liikkumaan suoraan töistä tai aamulla ennen töitä. Useimmilla saleilla on aamutunteja klo 7-10 ja illalla ensimmäinen tunti alkaa viimeistään klo 16. Illastakin (= vapaa-ajasta) saa enemmän irti, kun on hakenut lisäenergiaa jumpasta. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että aamutunnin jälkeen jaksaa painaa töissäkin ihan eri sfääreissä!

5. Sitoudu kerralla vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Jos jostakin on maksanut, tulee useimmille huono omatunto sen käyttämättä jättämisestä. Onhan se suoraan sanottuna rahan haaskausta! Maksa siis kuntokeskuksen jäsenyys ja laske, kuinka monta kertaa viikossa sinun tulee käydä liikkumassa, jotta homma kannattaa. Huomaa: mitä useammin kuntokeskuksen palveluita käytät, sitä halvemmaksi kertakäynti muodostuu ja rahaa säästyy (vai miten se nyt meni…)!

Liikunnaniloa uusille ja vanhoille jumppaajille vuodelle 2011!

PS. Jos tuntuu, että Uuteen Elämään tarvitaan apukeinoja, niin niitä löytyy täältä

No related posts.

Ryhmäliikunta vs. yksin treenaaminen

Tue, 29 Sep 2009 12:15:49 +0000

Aloittaessani liikkumisen kauan sitten aloitin samalla tavalla kuten monet muutkin, hankkimalla kuntosalikortin ja piipahtamalla salilla treenaamassa silloin kun se sattui sopimaan aikatauluun. Vaihtelunhaluisena päätin kerran kokeilla oman kuntosaliohjelmani sijaan salin tarjoamaa ryhmäliikuntatuntia ja kuten sanotaan, loppu on historiaa.. Jos tavoitteena on maksimivoiman kehittäminen tai lihasmassan lisäys, siihen tarvittavia välineitä ei ryhmäliikunnasta ehkä saa, mutta muiden kanssa urheilemisessa on muita hyviä puolia.

Mennään, mennään, loppuun asti!

Motivaatio. Yksin harjoitellessaan moni tulee varmasti lopettaneeksi heti kun treeni alkaa tuntua raskaalta, kauan ennen kuin voimat oikeasti loppuisivat. Ryhmäliikunnassa tämä ei ole vaihtoehto, sarja on pakko jaksaa loppuun ja tauko on luvassa vasta kun ohjaaja sen suo. Huomaamattaan näin pystyy vaatimaan kropaltaan paljon enemmän ja tulee oikeasti antaneensa kaikkensa, kun huomio ei ole kiinnittynyt pelkästään omaan lihaskipuun. Muista jumppaajista ja musiikista voi saada voimaa punnertaa kerrankin polvet irti lattiasta tai jaksaa vielä se viimeinenkin toisto, joka yksin salilla olisi jäänyt tekemättä.

Tehokkuus. Kuulostaako tutulta: autolla salille, kevyt alkulämmittely joka koostuu juoksumatolla kävelemisestä kaiteista kiinni pitäen, sitten istahdus johonkin laitteeseen, kuusi laimeaa toistoa ilman yhtäkään hikipisaraa ja sitten onkin aika pitää ensimmäinen tauko, käydä täyttämässä vajennut juomapullo ja lukemassa Fitness-lehden uusin numero. Vielä pari samanlaista puolivaloilla tehtyä sarjaa, muutama puolikas vatsarutistus ja pukuhuoneeseen juomaan suklaanmakuista proteiinidrinkkiä? Tämä on keskivertoihmisen salitreeni. Aikaa tähän saadaan kulumaan tunteja, josta suurin osa menee lehtien selailuun tai oman vuoronsa jonottamiseen kaikkien laitteiden ollessa varattuja.

Ryhmäliikunnassa vastaava tilanne alkaa näin: astut saliin, löydät itsellesi paikan juuri ajoissa päästäksesi mukaan alkumarssiin. Lämmittelysarja on niin kiihkeätempoinen ja liikkeet vaihtuvat niin nopeasti että ennen kuin huomaatkaan, ensimmäinen vartti on kulunut, olet likomärkä hiestä ja syke on katossa. Ehdit juuri ja juuri hörpätä kulauksen vettä kun on aika tarttua painoihin ja ryhtyä kyykkäämään jo valmiiksi hapotetuilla reisillä. Treeni jatkuu yhtä intensiivisenä kierros kierroksen perään, niiden välissä on muutaman sekunnin ”juomataukoja” joiden aikana kiireesti mopataan suurimmat hikilammikot lattialta ja hörpätään hieman vettä jalkojen marssiessa jo takaisin omalle paikalle seuraavaa osuutta varten. Henkeä pääsee vetämään seuraavan kerran venyttelyjen aikana, jonka jälkeen raahaudutaan viimeisillä voimilla tutisevin jaloin hikeä tippuen pukuhuoneeseen.

Sohvan valtaa ei kannata väheksyä - sitä vastaan pitää taistella!

Tietysti on niitä, jotka treenaavat salilla verisuonet otsassa pullottaen omilla äärirajoillaan ja niitä, jotka ryhmäliikuntatunneilla hakeutuvat takariviin ja liikkuvat mieluummin maltillisemmin ja matalammalla sykkeellä, mutta muiden kanssa liikkuessa ei ole pelkoa siitä että urheileminen kaatuisi omaan laiskuuteen.

Säännöllisyys. Jos raskaan päivän jälkeen oli suunnitellut lähtevänsä vielä liikkumaan, mutta aikataulu on täysin liikkuva eikä mikään velvoita lähtemään lenkille tai puntille, houkutus siirtää urheilu huomiseen ja jäädä sittenkin kotiin lepäämään on aika suuri. Ryhmäliikunnassa taas liikkuminen on myös sosiaalinen kokemus, se vie mielen pois arkisista asioista hetkeksi ja kun tunti on varmaan vielä etukäteen maksettu ja varattu, sinne tulee lähdettyä ajallaan oli olo energinen tai ei.

Monipuolisuus. Kaikilla meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, mikä ei ole ongelma ellei epähuomiossa tule kehittäneeksi vain ja ainoastaan niitä jo hyviä puolia omassa fysiikassaan. Jos lempilihaksesi ovat hauis ja rinta, salilla ajatus tuskallisesta takakyykystä tai hikisestä juoksemisesta ei ehkä innosta niin paljon kuin penkkipunnerrus. Ryhmäliikuntatunneilla valikoima on monipuolisempi: haasteita saavat niin hengitys- ja verenkiertoelimistö kuin lihaksetkin, kaikkia vartalon osia treenataan suht tasapuolisesti ja vaadittavat alkulämmittelyt ja loppuvenyttelyt eivät kiireessä tipu pois ohjelmasta. Ammattitaitoinen ohjaaja näyttää liikkeet turvallisesti ja korjaa puutteet tekniikassa.

Kaikkein tärkeintä vartalolle on kuitenkin vaihtelu eivätkä ryhmäliikunta ja omat treenit tietenkään ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, ohjattujen tuntien ohessa voi hyvin käydä salilla kokeilemassa isompia painoja ja harjoittelemassa joskus omaan tahtiin omia lempiliikkeitä, mutta jos ei ehdi tai osaa räätälöidä itselleen omaa ohjelmaa tai kaipaa pientä potkua takamukseen jaksaakseen liikkua, tarjoaa ryhmäliikunta loistavan pakettiratkaisun.

Hyvän ohjaajan merkitys

admin — Mon, 14 Sep 2009 13:51:00 +0000

Tunnustan olevani aiemmassa blogi-postauksessa kuvailtu fani-tyyppinen jumppaaja: minulle tunnin ohjaajalla on suuri vaikutus treenin tunnelmaan, ei pelkästään ohjelman liikkeiden ja musiikin vaan myös ohjaajan persoonan kautta. Kenen tahansa ohjauksessa pystyy tietty harrastamaan liikuntaa, mutta sen oikean ohjaajan sattuessa kohdalle urheileminen voi olla niin paljon enemmän kuin vaan hauiskääntöä ja X-hyppyjä taustamusiikin tahtiin, parhaimmillaan olo on kuin hyvässä rock-konsertissa.

Hyvä ohjaaja saa piiskattua asiakkaat ylittämään itsensä myös Body Pump -tunnilla.

Eri ohjaajat voivat motivoida eri tavalla, osalla on taito sanallisesti piiskata jumppaajat antamaan itsestään vähän enemmän, toiset näyttävät kannustavaa esimerkkiä olemalla itse huippukunnossa ja antamalla 100 prosenttia joka tunnilla väsymyksestä huolimatta. Omana heikkona hetkenä kun tekisi mieli luovuttaa voi aina vilkaista ohjaajaa, jonka pitää samanaikaisesti paitsi tehdä kaikki samat liikkeet virheettömällä tekniikalla myös puhua ääneen, laskea tahteja, ennakoida tulevia liikkeitä, muistaa koko ohjelma ulkoa, antaa tekniikkaneuvoja kymmenille ihmisille ja jaksaa sen lisäksi vielä rohkaista ja tsempata muita.

Omalla jumppaurallani olen saanut kunnian olla monen loistavan ammattilaisen ohjattavana. Kuinka monena sateisena syysiltana sitä olisi jäänyt sohvalle makaamaan salille vääntäytymisen sijaan ilman heidän kehittämiään ohjelmia ja antamaansa panosta?