Jumpan ohjaaminen ja oksennustauti on huono combo.

Kuvitellaan tilanne, että ohjaat jumppia päätyöksesi. Vähänkään sairaana töitä ei pysty tekemään. Toimistolla voi kyllä istua pienessä flunssassa, mutta liikkuminen ei ole kovinkaan järkevää. Tähän kun lisätään vielä mahdolliset loukkaantumiset niin sairaslomaa saattaa tulla vähän useammin kuin “normityössä”. No hätä, Suomen lakihan sanoo, että työnantajan kuuluu maksaa sairasajalta täysi palkka. Vaan noudattavatko kaikki liikunta-alan työnantajat lakia? Arvaa kaksi kertaa.

Sairasajalta kuuluu maksaa täysi palkka

Heti alkuun täytyy todeta, että tilanne sairasajan palkan suhteen on kyllä mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Vielä viisi vuotta sitten monissa paikoissa sairausloman ajalta ei maksettu palkkaa lainkaan vaan korvauksen sai ainoastaan tehdystä työstä. Mutta, koska työehtosopimus liikunta-alalta edelleen puuttuu, valitettavan monet työnantajat yrittävät edelleen keplotella tämän asian kanssa. Saatetaan esimerkiksi yrittää maksaa vajaata palkkaa tai edellytetään korvaavaa työtä.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Fressissä palkka on jaettu suoritus- ja suunnitteluosaan. Suunnitteluosa on aina 8€ ja suoritusosa loput. Sairasajalta maksetaan ainostaan suoritusosan palkka. Tai ainakin maksetaan kaikille, jotka tähän alistuvat. Minulla meni tähän älyttömään jakoon hermot vuosi sitten ja vaadin täyttä palkkaa sairaspäiviltä. Fressi vänkäsi ja vänkäsi vastaan. Tilanteesta pidettiin palaveri, johon osallituivat minun lisäkseni henkilöstöjohtaja ja kahden keskuksen vastaavat. Istuttiin 2,5 tuntia pääsemättä yksimielisyyteen, koska en suostunut taipumaan. Totesin lakimieheni ottavan yhteyttä -> meni reilu tunti ja henkilöstöjohtaja soitti minulle: “Saat täyden palkan.” Samantyyppistä palkan jakamista harrastetaan myös ainakin Elixiassa.

Sairaslomasta päättää lääkäri

Palataan alussa esitettyyn esimerkkiin. Jos ohjaaja on ollut esim. viikon kovassa flunssassa, niin eikö hänen ole fiksua “kuntouttaa” itseään ensin ja kokeilla, miltä liikunta tuntuu? Se on vähän ikävä tilanne kaikille, jos ohjaaja ampaisee suoraan asiakkaiden eteen eikä homma sujukaan niin kuin pitäisi vaan ohjaaja pyörtyy tai saa yskänpuuskia jatkuvasti tai muuta vastaavaa. Olin itse tässä taannoin vähän testailemassa salilla liikkumista oltuani useita päiviä oksennustaudissa ja minulla oli sairaslomaa vielä pari päivää jäljellä. Vastaava huomasi minut ja alkoi vaatia minua ohjaamaan seuraavan päivän tunteja tai tekemään “korvaavaa työtä”, koska hänen näkemyksensä mukaan olin työkykyinen. Kieltäydyin kunniasta. Tästähän nousi tietenkin iso haloo.

Jokainen työnantaja on velvoitettu noudattamaan Suomen lakia.

Olkaa siis tarkkana: jos lääkäri on sinulle määrännyt sairaslomaa tiettyyn päivään asti, niin silloin myös olet sairaslomalla koko ajan. Tämä on tärkeää myös vakuutusturvan kannalta – sairaslomalla ei saa tehdä työtä! Vaikka työnantaja kuinka vaatisi sinua tekemään töitä ja väittäisi sinun olevan terve, niin ei. Viimeisen sanan sanoo aina lääkäri, joka on asiantuntija. Olen kuullut esimerkiksi pöyristyttävästä tapauksesta, jossa vastaava tiesi ohjaajan olevan kovassa flunssassa ja siitä huolimatta aneli tätä tulemaan töihin 1,5 x palkalla!

Sijaisten hankinta sairaana

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että kenenkään ei pidä suostua hankkimaan sijaisia sairaana. Siinä vaiheessa, kun on ilmoittautunut sairaaksi ja hommannut lääkärintodistuksen, vastuu siisrtyy työnantajalle. Kun työntekijä on “virallisesti” sairaana, ei työnantaja voi edellyttää häneltä minkäänlaista työtä. Vaikka kuinka yritettäisiin vedota “vastavuoroisuuteen” ja “hyvään yhteishenkeen”, niin älä suostu. Tämä on periaatteellinen juttu, jossa meidän kaikkien on pidettävä yhtä!

Sijaisten hankkiminen on muutenkin aihe, josta voisi kirjoittaa kokonaan oman artikkelinsa. Monen ryhmäliikuntavastaavan työajasta leijonanosa menee sijaisten soitteluun. Tämä ei mielestäni ole kovin järkevää, koska vastaavalla olisi varmaan parempaakin tekemistä. Monessa paikassa tähän onkin herätty ja sijaistenhankinnan hoitavat asiakaspalvelutyöntekijät. On ymmärrettävää, että vastaava yrittää kaikin tavoin keventää taakkaansa, mutta ei ongelmaa pitäisi siirtää ohjaajien harteille, kun todellinen ongelma on organisointikyvyttömässä johtoportaassa.

Lääkärintodistuksen saa jokainen terveyskeskuksesta.

Summa summarum

Pidä seuraavat asiat mielessä, kun seuraavan kerran sairastut:

Laiton työsopimus ei ole pätevä eli vaikka työsopimus sanoisi mitä, sinun ei tarvitse a) vetää jumppia sairaana b) hankkia sijaisia sairaana. Älä tee töitä sairaana, koska silloin leikit vain omalla terveydelläsi. Näytä asiakkaille kirjaimellisesti tervettä esimerkkiä. Lisäksi olet oikeutettu täyteen palkkaan sairasajalta. Työnantaja maksaa 9 päivän ajan palkan ja tämän jälkeen asiasta vastaa KELA. Mene aina sairastuttuasi suoraan lääkäriin ja hommaa se lääkärintodistus, koska se oikeuttaa sinut sairaslomaan ja palkkaan. Pidä huolta itsestäsi ja vaadi se, mikä sinulle lain mukaan kuuluu!

Related posts:

1. Ohjaajan palkan perusteet
2. Hyvän ohjaajan merkitys

Palkkausjärjestelmät

Karkeasti jaoteltuna palkkakäytäntöjä on jumppa-alalla kahdenlaisia. Joissain paikoissa kaikille ohjaajille maksetaan sama palkka samasta työstä riippumatta koulutuksesta tai työkokemuksesta. Näin on esimerkiksi Esportilla. Kun työvuosia samassa yrityksessä kertyy enemmän, pääsee usein korkeampaan palkkaluokkaan. Tämä käytäntö on kaikkia työntekijöitä kohtaan tasapuolinen ja siksi toimii yleensä hyvin. Kun kaikki saavat samaa palkkaa ei synny puheita selän takana. Avoin ja reilu palkkapolitiikka parantaa selvästi myös työilmapiiriä.

Toinen, yleisemmin käytetty käytäntö, on palkkaus, jossa jokainen ohjaaja sopii palkastaan itse. Jotta tällainen systeemi toimisi, tulisi yrityksellä olla selkeät perusteet, joiden perusteella palkka määräytyy ja kaikkia työntekijöitä tulisi kohdella tasapuolisesti. Ikävä kyllä näin ei juuri koskaan ole vaan palkkaan vaikuttavat myös henkilökohtaiset syyt, jotka eivät liity ammattitaitoon millään tavalla ja eri saman ketjun eri vastaavilla voi olla erilaisia käytäntöjä. Jos joudut neuvottelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa et kertakaikkiaan tule toimeen, niin voivoi. Jotta tällainen systeemi toimisi, tarvittaisiin siihenkin avoimuutta ja selkeät periaatteet, joita myös noudatettaisiin kaikkien kanssa.

Sweatshop-meininkiä saattaa esiintyä myös liikuntakeskuksissa varsinkin uran alkumetreillä.

Palkan kehitys

Miten jumppaohjaajan palkka sitten kehittyy? Vastaus on ikävä kyllä: ei juuri mitenkään. Useat liikunta-alan työnantajat myös hyödyntävät törkeästi varsinkin nuoria, vasta alalla aloittaneita ohjaajia, koska nämä eivät osaa vaatia riittävästi palkkaa ja ovat vain onnellisia, kun saavat tunteja ohjattavaksi. Mikäli on aloittanut pohjapalkalla ja osaa säännöllisesti vaatia lisää, voi kehitys olla ensimmäisinä vuosina kohtuullisen nopeaakin. Aika pian tulee kuitenkin vastaan raja, jota on vaikea ylittää. Pääkaupunkiseudun liikuntakeskuksissa tuntipalkka vaihtelee yleensä keskimäärin 25 ja 30 euron välillä.

Minulle ei ole koskaan myönnetty palkankorotusta siten, että aloite olisi tullut työnantajan puolelta. Ei, vaikka olen mielestäni hoitanut työni todella mallikkaasti. Palkankorotusta kannattaa siis vaatia, koska mitään hävittävää ei ole. Joskus voi tosin käydä niin kuin minulle Fressin kanssa: ilmoitin työkokemukseeni ja asiakaspalautteeseen ansaitsevani mielestäni korkeamman tuntipalkan, koska Fressin palkka laahasi perässä muihin liikuntakeskuksiin nähden -> he totesivat, etteivät koe minun sitä ansaitsevan ja toivottivat hyvät jatkot muualla (asiasta ei haluttu edes neuvotella). Rehellisesti sanottuna ohjaankin mieluummin sellaisissa paikoissa, joissa työnantaja arvostaa minua työntekijänä ja osoittaa sen myös palkan muodossa ja suosittelen tätä myös muille. Tiedä oma arvosi äläkä myy itseäsi liian halvalla! Kannattaa pitää mielessä, että ohjaajat ovat ryhmäliikuntakeskuksien yksi tärkeimmistä  resursseista ja ilman meitä homma ei toimi.

Tällaisen setelin eteen saa jo jumpata muutaman tunnin!

Käytännön kokemuksia

Jotta tämä ei jäisi pelkästään teorian tasolle, olen haastatellut muutamia ohjaajia heidän palkkakuvioistaan. Tällaisia tarinoita tuli vastaan:

“Aloitin pohjapalkalla (21€/h) Yliopistoliikunnalla, koska en tiennyt paremmasta. Parin vuoden jälkeen keksin pyytää palkankorotusta ja sain pari euroa lisää. Vuoden päästä sama juttu ja taas tuli pari euroa. Tässä vaiheessa olin jo aloittanut ohjaamisen myös muissa paikoissa, joissa sain selvästi parempaa palkkaa -> pyysin tätä samaa (27€/h) myös YOL:ta ja he totesivat: “Ymmärrämme kyllä, että ansaitsen sen, mitä pyydät, mutta me emme ole sitä sinulle maksamassa.” Kuulin myös, että erään ohjaajan tuntipalkka oli ollut alusta alkaen 35€/h. Tuntui lievästi epäreilulta ja tähän loppui työskentelyni kyseisessä paikassa.”

“Minut palkattiin ohjaamaan tunteja Fressin yritysliikuntapuolella ja sovin palkasta vastaavan A kanssa. Pidin näytetunnin Fressissä ja tässä yhteydessä sovittiin palkkani olevan sama kuin yrityksissä. Parin päivän päästä vastaava B kuitenkin soitti ja ilmoitti, etteivät he halua maksaa samaa palkkaa ja jouduin tyytymään selvästi alempaan tuntipalkkaan. Olisi pitänyt olla tiukkana, mutta ajattelin, että näin saan jalkaa oven väliin.”

“Sats-ketjussa ongelmana se, että missio on tehokkuus ja tuloksen tavoittelu eikä suinkaan työhyvinvoinnin edistäminen. Sats toimii organisaationa päinvastoin kuin heidän arvonsa antavat ymmärtää. Palkkataso on jäjessä muista kilpailijoista, kovan vääntämisen ja korkean koulutuksen jälkeen saatat saada peräti 25-26€/h. Lähtöpalkka on alle 20€. Sijaistamista ei ole koskaan palkittu mitenkään ja varallaolosysteemiä ei todellakaan tunneta ts. jotkut raatavat ja toiset eivät.”

Onko sinua sorrettu liikuntakeskuksissa palkan suhteen? Kerro oma tarinasi kommentoimalla alle (onnistuu nimimerkillä, Ryhmaliikunta.fi takaa täyden anonyymiyden). Voit lähettää tarinasi myös sähköpostilla osoitteeseen admin@ryhmaliikunta.fi. Jos hommat eivät jossain liikuntakeskuksessa toimi, niin siitä kannattaa avoimesti puhua, etteivät muut joudu kokemaan samaa kuin sinä! Nostetaan kissa pöydälle!

Related posts:

1. Sairasajan palkka – ohjaajan perusoikeus?
2. Hyvän ohjaajan merkitys
3. Näin minusta tuli ryhmäliikunnanohjaaja II

Nallekarhu? Ei ainakaan BODYCOMBAT-tunnilla!

Ensivaikutelma herra Jarno Härkösestä on nallekarhumainen, taistelijan vaatteet (ollaan menossa BODYCOMBAT-tunnille) tosin vähän hämäävät. Kun pääsemme ohjaajalavalle, ääni kellossa muuttuu. Jarno aloittaa tunnin karjaisemalla täysillä yleisöön ja tästä homma vain kovenee. Mutta vitsi mikä fiilis viimeistä paikkaa myöten täynnä olevassa salissa vallitsee! Tunnin jälkeen hikisten asiakkaiden kasvoilla väreilee autuas hymy.

Jarno Härkösen, 35, tunneista pääsee nauttimaan Esport Centerissä Espoossa. Jos joku ei tiedä, niin Jarno on ollut karaten ammattilainen. 16-vuotiaana Jarno houkuteltiin tuuraamaan vakituista ohjaajaa karatetreeneissä ja puolen vuoden päästä järjestely oli jo pysyvä. Jarno on ohjannut ja valmentanut karatekoja aktiivisesti vuoteen 2004.

Missä vaiheessa ryhmäliikunta sitten astui kuvioihin? “Vuonna 1999 tutustuin spinningiin ja kärpänen puraisi samantien. Spinningin ja BODYPUMPin kautta löysin BODYCOMBATin eikä sen jälkeen ole ollut takaisin katsomista.” Pitkä kamppailulajitausta on mahdollistanut sujuvan siirtymisen salin toiselle puolelle ohjaajaksi. Alussa Jarno kertoo ohjaustyylinsä olleen jatkuvaa turbovaihteella painamista: “Olin vähän liian “vauhti päällä” koko ajan ja varmaan höpötin hermostuneena ihan liikaa. Kaasu pohjassa alusta loppuun! Nykyään osaan rauhoittua ohjaamaan myös asiakkaita siihen, ettei esimerkiksi lämpässä kannata vielä tappaa itseään.”

BODYCOMBATin lisäksi Jarno ohjaa vakituisesti myös spinningiä ja kuulemma menneisyydestä löytyy myös mm. reisi-vatsa-pakara-jumppaa! “Mielestäni tärkein asia tuntien pitämisessä on se, että hommasta nauttii. En halua pitää tunteja, joissa en ole sataprosenttisesti mukana. Tärkeää on myös uskallus – se, että uskaltaa myös nolata itsensä! Kommelluksiakin sattuu, itse olen mm. tippunut lavalta ja housuni ovat revenneet haaroista kesken tunnin, mutta niille täytyy osata nauraa!”

Toisilla nousee hyppypotku vähän korkeammalle...

BODYCOMBATiin intohimoisesti suhtautuva ohjaaja jatkaa: “Tunneilla pääsen antamaan itsestäni kaiken irti ja tämä peilautuu myös asiakkaisiin, meillä on loistava energia ja ilmapiiri Combatissa. Spinning on lajina varsin erilainen, mutta fiilikseltään myös todella mahtava, oman suolansa lajiin tuo uusien biisien väsymätön metsästys ja mixailuohjelman ääressä vietetyt hetket. Spinningiin haluan tuoda mukaan uusimmat klubimusiikin tuulahdukset yhdistettynä eri genreihin, musiikin täytyy koko ajan luoda hyvää fiilistä ja tukea treeniä.”

Jarno Härkönen on siis kamppailulajien asiantuntija ja ohjannut myös BODYCOMBATtia useiden vuosien ajan. Kenelle BC mielestäsi sopii? Mitä aloittelijan pitäisi huomioida tunnille tullessaan? “Combat sopii kaikille vauhdista, hyvästä musiikista ja hyvästä menosta pitäville. Kamppailulajitaustaa ei tarvita eli kaikki rohkeasti mukaan! Alussa kannattaa keskittyä todella tarkasti tekniikkaan ja koettaa imeä kaikki opit ohjaajalta. Myös kokeneemman combatoijan kannattaa välillä tarkistella omaa tekniikkaansa. Kun osaa oikeat tekniikat saa treenistä paljon tehokkaamman ja liikkeet tuntuvat siellä, missä niiden pitäisikin tuntua.”

Dan ja Rachael Cohen ovat BC:n pääkoreografit.

Ryhmaliikunta.fi:ssä on keskusteltu viime aikoina paljon miksaamisesta. Mitä mieltä olet, Jarno Härkönen? “Pidän salillamme käytössä olevasta säännöstä, että 2kk mennään uudella ohjelmalla ja tämän jälkeen saa mixata. En koe kahta kuukautta mitenkään liian pitkäksi ajaksi koska ihmiset ehtivät oppimaan tekniikat ja kombinaatiot kunnolla, jonka jälkeen treeniä päästään tehostamaan aivan eri tasolle. Jos koko ajan mixailtaisiin treenaajien voimavarat menisivät koko ajan uusien kombinaatioiden ajatteluun ja treenin teho laskisi.”

Päivätyönään Jarno on osakkaana yrityksessä, jonka toimialana on internet. “Töiden jälkeen vapaa-aika kuluu nykyään pitkälti kahden mainion pikkupojan parissa. Vanhempi täytti juuri 4 vuotta ja pienemmällä on mittarissa 1,5 vuotta, joten menoa kotona riittää! Vanhempi poika käy parhaillaan Esportilla FunkyKidz-tanssitunneilla ja näyttää aina isälle “HIPHOPPPPPPIIII”, joten on alkanut itselläkin tanssijalkaa vipattamaan! Vaikka olenkin aina profiloitunut ns. “kovien tuntien” pitäjäksi, niin ehkä minun pitäisi laajentaa repertuaaria esim. BODYJAMin puolelle. Saa nähdä jos vielä jossain vaiheessa ehtisi saada kunnolla lantion liikkumaan.”

Lavalla-jutut ovat henkilökuvia suosituista ohjaajista. Jos haluaisit omaa suosikkiohjaajaasi haastateltavan, kommentoi alle ja mielipiteesi yritetään ottaa huomioon!

Related posts:

1. Lavalla: Kira Tiivola
2. Tekniikalla lisää tehoa treeniin

Jos joku ei vielä tiedä, niin BODY PUMP on Les Millsin lisenssi tunti. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ohjaajat vetävät samaa ohjelmaa samalla kaavalla (ainakin periaatteessa). Lisenssin saadakseen ohjaajan pitää käydä kolmipäiväinen peruskoulutus ja läpäistä lisenssivideon arviointi. Lisenssivideo tarkoittaa sitä, että oma tunti tallennetaan ja lähetetään arvioitavaksi. Oman kokemukseni mukaan seula on melko tiukka, joten mistä näitä huonoja ohjaajia oikein tulee?!

BODY PUMPissa kappale nro 2 on aina kyykkybiisi.

Mutta mikä sitten tekee ohjaajasta hyvän BODY PUMP -ohjaajan? Itsestäänselvyys on (tai ainakin pitäisi olla) temmossa pysyminen. BODY PUMP -tunnin idea on liikkeiden ja musiikin toimiminen saumattomasti yhteen, joten koreografian sössiminen pilaa elämyksen takuuvarmasti. Toinen yhtä tärkeä seikka on ohjaajan oma tekniikka. Asiakkaat, erityisesti aloittelijat, tekevät liikkeet imitoimalla ohjaajaa. Jos ohjaaja tekee liikkeet vähän väärin, korostuu virhetekniikka asiakkailla moninkertaiseksi. Eli pidetään se selkä suorana kulmasouduissa!

BODY PUMP -tunnilla vaihtotempo kappaleesta toiseen ei ole niin kiihkeä kuin esimerkiksi BODY COMBATissa, joten ohjaajan tehtäväksi jää pitää tunti kompaktina. Kappaleiden välillä on tarkoitus 1) säätää painot seuraavaan kappaleeseen sopiviksi, 2) ottaa tarvittaessa huikka vettä ja 3) näyttää tärkeimpien/uusien liikkeiden tekniikka. Joillakin ohjaajilla on kuulemma tapana “jutustella mukavia” jopa niin pitkään, että kappaleiden välissä ehtii tulla kylmä. Uskomatonta!

Mastertrainer Susan Renata hallitsee fitness magicin.

Edellä mainitut ovat perusasioita, jotka jokaisella BP-ohjaajalla tulisi olla hallussa. Entä sitten se Les Millssin paljon mainostama “fitness magic“? No, aloitetaan vaikka painoista. Ei asiakkaita voi uskottavasti tsempata vääntämään isoilla painoilla, jos omassa tangossa keikkuvat ne “donitsit” (=1 kg kiekkojen “lempinimi”)! Itse vedän joka ikisen BODY PUMP -tunnin täysillä eli niin isoilla painoilla kuin pystyn. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ohjauspainot eivät yleensä ole samat kuin omat treenipainot -> tekemisen ohella pitää pystyä myös ohjaamaan.

Tsemppaaminen on asia erikseen ja senkin voi tehdä monella tapaa. Tärkein asia on pysyä uskollisena omalle tyylilleen. Jos laulaminen musiikin tahtiin tuntuu nololta, niin älä tee sitä! Omalla kohdallani olen huomannut kannustavien sanojen, katsekontaktin ottamisen ja hymyilyn toimivan parhaiten. “Minä jaksan loppuun asti, jos tekin jaksatte!” Ja sitten vielä ne 16 ykköstä

Related posts:

1. Kickin’ ass in BODY COMBAT
2. Cooperin testi: 2900m
3. BODY PUMP 75 Tracklist

Let's zumba! Or not.

Useammassa kuin yhdessä kuntokeskuksessa on viimeistään syksyn tullen havaittavissa seuraava ilmiö: lukujärjestyksessä zumbaa on ilmestynyt päivälle kuin päivälle. Zumba on siis “fitnesstanssi” eli toisin sanoen vaihtuvan musiikin tahdissa veivataan pebaa ja samalla yritetään nostaa sykettä. Askeleet ja liikkeet ovat helppoja ja moovssit vaihtuvat aina kappaleen vaihtuessa. Jokainen ohjaaja tekee itse omat kuvionsa ja valkkaa musiikin, joten zumbatunneissakin on eroja.

Zumba-tunnilla pitäisi (kuulemma) olla bilemeininki.

Itse olen käynyt kokeilemassa zumbaa neljän eri ohjaajan tunnilla. Ensimmäinen oli kaikkein paras: syke nousi ja sain kunnon hien pintaan. Miinusta tulee hölmöistä ilmakitaraosioista ja poseerauksista. Olin aika shokissa, kun yht’äkkiä musiikissa tuli suvantovaihe ja olisi pitänyt ruveta imitoimaan laulajaa! Ehkä toimii jenkkilässä, mutta ei istu ainakaan minun suomalaiseen mentaliteettiini.

Ohjaajan numero kaksi tunnilla meno oli selvästi rauhallisempää ja lantiota pyöriteltiin antaumuksella. Musiikit olivat hyvät ja fiilis yleensäkin. Kolmas zumba oli kaikkein atleettisin, hyppyjä ja erilaisia kyykkyjä oli reilusti. Ihan jees kokonaisuus. Neljäs tunti oli pettymysten pettymys: liikkeet olivat huomattavan yksinkertaisia ja samoja liikkeitä toistettiin aivan liikaa. Homma alkoi puuduttaa jo vartin jälkeen. Yhteistä kaikille tunneille oli se, että ne olivat joka ikinen tupaten täynnä.

Kokonaisuudessaan zumba on ihan kivaa, mutten suoraan sanottuna ymmärrä, mistä kaikki vouhotus sen ympärillä johtuu. Onhan noita muitakin hyviä ja tehokkaita jumppia! Olen zumbaillut sykemittarin kanssa ja karu totuus on, ettei zumba edes ole niin turbotehokasta kuin väitetään. Tietenkin se on hyvä asia, jos zumban avulla saadaan liikkeelle sohvaperunat ja perusaerobicin karsastajat. Saa nähdä, kuinka pitkään tämäkin villitys jaksaa ihmisiä kiinnostaa…

Related posts:

1. Onko ohjaajalla merkitystä BODY PUMPissa?
2. Hyvän ohjaajan merkitys

Hyvä ohjaaja saa piiskattua asiakkaat ylittämään itsensä myös Body Pump -tunnilla.

Eri ohjaajat voivat motivoida eri tavalla, osalla on taito sanallisesti piiskata jumppaajat antamaan itsestään vähän enemmän, toiset näyttävät kannustavaa esimerkkiä olemalla itse huippukunnossa ja antamalla 100 prosenttia joka tunnilla väsymyksestä huolimatta. Omana heikkona hetkenä kun tekisi mieli luovuttaa voi aina vilkaista ohjaajaa, jonka pitää samanaikaisesti paitsi tehdä kaikki samat liikkeet virheettömällä tekniikalla myös puhua ääneen, laskea tahteja, ennakoida tulevia liikkeitä, muistaa koko ohjelma ulkoa, antaa tekniikkaneuvoja kymmenille ihmisille ja jaksaa sen lisäksi vielä rohkaista ja tsempata muita.

Omalla jumppaurallani olen saanut kunnian olla monen loistavan ammattilaisen ohjattavana. Kuinka monena sateisena syysiltana sitä olisi jäänyt sohvalle makaamaan salille vääntäytymisen sijaan ilman heidän kehittämiään ohjelmia ja antamaansa panosta?

Related posts:

1. Ohjaajan palkan perusteet
2. Sairasajan palkka – ohjaajan perusoikeus?
3. Onko ohjaajalla merkitystä BODY PUMPissa?

Toimiva headset on mahdollisimman yksinkertainen mutta silti tukeva.

Musiikkilaitteet ja mikki ovat ihan oma lukunsa. Nykyään musiikkilaitteet ovat onneksi lähes kaikkialla samanlaiset, joten niiden suhteen ei yleensä ole ongelmia. Mutta se mikki! Kaiken huippu oli tällä viikolla, kun menin erääseen yritykseen pitämään ensimmäistä kertaa jumppaa. Nurkasta löytyi “Madonna-mikki”, jossa oli aivan ihmeellinen, niskassa kulkeva, ohuesta metalliliuskasta valmistettu tukipanta. Pannan kireyttä ei tietenkään pystynyt säätämään. Ja miten mikki sitten oli tarkotus “kiinnittää” päähän? Korvan alta tulevilla pidikkeillä tietysti! Lopputulos oli se, että varsinainen mikkiosa, johon puhutaan, heilui aivan villisti hyppiessäni ja korvani sojottivat ulos kuin Vaahteramäen Eemelillä konsanaan. Yllätys, yllätys, päädyin vetäämään tunnit ilman mikkiä. Huutamalla. “Kurkku käheänä aamuun ankeaan…”

Toinen ongelma tuli vastaan hakiessani kulkulupaa yritykseen x. Työnantajan piti olla järjestänyt kaikki asiat, kunhan vain marssin securityyn ja haen kulkukortin. Asiat sujuivatkin hyvin, kunnes kysyin, kuinka kauan lupani on voimassa. “Syyskuun loppuun asti”, oli vastaus. Siis ei ensi vaan tämän vuoden. Great. Edessä taas uusi retki samaan asiaan liittyen. Kuuluuko tällainen sähläys toimenkuvaani? Onko “yleisten asioiden hoito” laskettu lisänä palkkaani? Ei todellakaan ole.

No related posts.

Kesäkautta on nyt jäjellä vielä pari viikkoa. Uusien ohjelmien deadline ei siis ihan vielä paina päälle. Alan varmaan hahmotella jotain ensi viikolla, ettei tule kiire (ohjelmat pitäisi kuitenkin laatia noin kymmenelle eri tunnille). Pitäisi tehdä Body Pumppiinkin miksaus, 70 alkaa tulla jo  nenänkin kautta ulos. Tällä hetkellä on menossa kymmenen päivän putki: Body Pumppia joka päivä. Mixiin ajattelin valita suosikkiartistejani (Basshunter, E-type, Cascada); saa nähdä, pystynkö koostamaan koko ohjelman pelkästään kolmen artistin biiseistä.

Tällä viikolla minulla tosiaan oli tuo neljän tunnin jumppamaraton. Etukäteen ajattelin kuolevani, mutta putki sujuikin odotettua helpommin. Itse asiassa päätin, että vedän jokaisen tunnin kuin se olisi viimeinen jumppani ikinä. Ensimmäinen tunti meni helposti, samoin toinen. Onneksi nuo liikkuvat tunnit olivat ensimmäisinä jonossa. Kolmas tunti oli BP. Aloitin normipainoilla, tosin vääntäminen tuntui alusta lähtien hieman tahmealta. Puolessa välissä tuntia tuli samanlainen fiilis kuin maratonin viimeisellä kympillä. Jouduin todella piiskaamaan itseäni ja oli pakko nöyrtyä vähän keventämään painoja. Mutta lopussa kiitos seisoo! Tunnin jälkeen eräs nainen tuli sanomaan minulle: “Kiitos hyvästä tunnista! Siitä saa ihan erilailla lisää voimaa, kun näkee, että sullakin on välillä tosi vaikeeta.” Ja se viimeinen tunti oli siis venyttelyä. Kait mä ne neljä tuntia jaksan toisenkin kerran. Tai viisi

No related posts.

Kerttu-Liisa the Jumppaohjaaja

Olen Kerttu-Liisa, jumppaohjaaja. Tai siis ryhmäliikunnanohjaaja jos ihan tarkkoja ollaan. Olen ohjannut kaikenlaisia jumppatunteja vuodesta 2005. Aloitin työt Yliopistoliikunnalla. Tällä hetkellä vedän tunteja Esportilla ja Kauniaisissa Kuntokoulu Granissa sekä toistaiseksi (kevään 2011) vielä Fressillä.  “Oikealta” koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja päivätyökseni teen account managerin hommia affiliate-markkinointia tekevässä firmassa nimeltä TradeTracker Finland.

“Sä oot niin kiltin näköinen, ettei koskaan uskoisi, että sä pidät noin häijyjä jumppia!” – anonyymi jumppaaja vatsa-pakara -tunnin jälkeen -

No related posts.