Kaikkein haastavimmat tunnit ovat olleet ehdottomasti fitball ja pari koreografisempaa tuntia. Olin jo yhdessä paikassa ehtinyt tottua siihen, että asiakkaat ovat todella taitavia ja voin pyörittää heitä melkein miten vaan. Sitten tulikin tenkkapoo, kun toisessa liikuntakeskuksessa ihmiset eivät olleet tyyliin koskaan edes askeltaneet steppilaudalle. Ei siinä muu auttanut kuin helpottaa sarjoja tuntuvasti. Onneksi kaikille tuli ilmeisesti kumminkin hiki (toivottavasti ei pelkästään tuskainen sellainen), joten tavoite oli siltä osin saavutettu.

That's what I'm talking about! KY rocks 4eva!

Fitball-tuntiin liittyen koin alkuviikosta kuntosalilla valaistumisen. Radiosta tuli räppiä ja silloin tajusin: ei mitään normijumppamusiikkia vaan räppiä koneeseen! Testasin ideaani ja se toimi paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Tempo on juuri sopiva, jotta liikkeet ehtii tehdä isosti ja tietysti räppi (etenkin suomiräppi) on muutenkin maailman parasta musiikkia. Asiakkaillakin tuntui olevan hauskaa sheikatessa ja biisien sanoituksia kuunnellessa. “En tiedä teist, mä oon meiningeis, tanssin ja puuskutan täysikuun tahtiin ku oisin haussibileis…” Allekirjoittanut itse oli ainakin meinigeissä. Taitaa tulla tuosta fitballista yksi uusista suosikeista tällä menolla!

No related posts.

Kesäkautta on nyt jäjellä vielä pari viikkoa. Uusien ohjelmien deadline ei siis ihan vielä paina päälle. Alan varmaan hahmotella jotain ensi viikolla, ettei tule kiire (ohjelmat pitäisi kuitenkin laatia noin kymmenelle eri tunnille). Pitäisi tehdä Body Pumppiinkin miksaus, 70 alkaa tulla jo  nenänkin kautta ulos. Tällä hetkellä on menossa kymmenen päivän putki: Body Pumppia joka päivä. Mixiin ajattelin valita suosikkiartistejani (Basshunter, E-type, Cascada); saa nähdä, pystynkö koostamaan koko ohjelman pelkästään kolmen artistin biiseistä.

Tällä viikolla minulla tosiaan oli tuo neljän tunnin jumppamaraton. Etukäteen ajattelin kuolevani, mutta putki sujuikin odotettua helpommin. Itse asiassa päätin, että vedän jokaisen tunnin kuin se olisi viimeinen jumppani ikinä. Ensimmäinen tunti meni helposti, samoin toinen. Onneksi nuo liikkuvat tunnit olivat ensimmäisinä jonossa. Kolmas tunti oli BP. Aloitin normipainoilla, tosin vääntäminen tuntui alusta lähtien hieman tahmealta. Puolessa välissä tuntia tuli samanlainen fiilis kuin maratonin viimeisellä kympillä. Jouduin todella piiskaamaan itseäni ja oli pakko nöyrtyä vähän keventämään painoja. Mutta lopussa kiitos seisoo! Tunnin jälkeen eräs nainen tuli sanomaan minulle: “Kiitos hyvästä tunnista! Siitä saa ihan erilailla lisää voimaa, kun näkee, että sullakin on välillä tosi vaikeeta.” Ja se viimeinen tunti oli siis venyttelyä. Kait mä ne neljä tuntia jaksan toisenkin kerran. Tai viisi

No related posts.